Virkamiehet metsästämässä työpistettä

Valtion toimitilahankkeita ohjaava toimitilastrategia pohjaa vahvasti siihen, että henkilökunta työskentelee monitiloissa ja vielä siten, ettei kaikille taata päivittäin työpistettä, saati että olisi oma työpiste. Väitän, että tällainen vähentää työtehoa lainkäyttötyössä.

Oikeuslaitoksen lainkäyttöhenkilökunnan työ on lähtökohtaisesti itsenäistä syyteharkintaa tai tuomioharkintaa  (ml. ulosottotoimi) eli tuomioiden, päätöksien, haastehakemuksien ja erilaisten muiden oikeudellisten asiakirjojen laatimista ja harkinnan pohjana olevien esitutkintapöytäkirjojen ja muiden asiakirjojen itsenäistä lukemista ja omaksumista. 

Lainkäyttötyö ei ole itse työprosessin osalta tiimityötä pois lukien erikseen sovitut asiat, joita on vain murto-osa työtehtävistä. Silloinkin kukin yleensä tekee sovitut työtehtävät itsenäisesti ja ainoastaan lopputulosta tarkastellaan yhdessä. 

Oma työhuone antaa mahdollisuuden tehdä töitä häiriöittä ja keskeytyksittä ja saada siten nopeasti aikaan laadukkaita asiakirjoja. Monen henkilön yhteinen työtila hidastaa ja vaikeuttaa tätä työprosessia. Keskeytyksiä ajattelutyölle syntyy käytännössä esimerkiksi jo siitä, että joku istuu alas, haukottelee, yskii, niistää, syö, juo, pakkaa tavaroitaan, puhuu säästä tai muuta vastaavaa. On kohtuutonta ja lähes kiusantekoa vaatia tekemään äärimmäistä keskittymistä vaativaa työtä tällaisessa hälyssä. Se, että työtapa muuttuu papereiden plaraamisesta sähköisten tiedostojen selaamiseen, ei muuta asiaa. 

Tulee muistaa se, että lainkäyttötyö on pitkälti salaisten asiakirjojen kanssa työskentelyä, esimerkiksi syyttäjän työ lähes kokonaan, koska esitutkintapöytäkirjat ovat salaisia ennen tuomioistuimessa tapahtuvaa oikeuskäsittelyä. Sama koskee tältä osin myös tuomarintehtäviä ennen istuntoa. Puhumattakaan siitä, että uIosotossa käsitellään laajasti kansalaisten taloudellista asemaa koskevia salassa pidettäviä tietoja. Tällaista aineistoa ei ole lainmukaista läväytellä monitilassa kaikkien nähtäville.

Erikseen sovitut palaverit ja neuvottelut ovat asia erikseen ja nekin tulee voida järjestää omassa äänieristetyssä tilassaan. Palaverit järjestetään pääosin sidosryhmien eli poliisin ja syyttäjän , ei kollegoiden kanssa. 

Oma, seinillä rajattu työtila vähentää kuormittumista, kuten  esimerkiksi työstressiä. Oma työhuone takaa myös työergonomian, omiin tarpeisiin mitoitetut pöydät, tuolit ja muut kalusteet sekä kullekin sopivan valaistuksen. 

Lainkäyttäjät puhuvat työssään runsaasti puheluita päivittäin, joiden aikana on välttämätöntä puhua kuuluvalla äänellä ja selata samaan aikaan sähköpostia ja asiakirjoja tietokoneelta. Mikäli aina joutuu siirtymään puhelun ajaksi muualle ”puhelinkoppiin”, se vie se työaikaa verrattuna siihen, että voi välittömästi alkaa puhua jo itse asiasta. Lisäksi puhelut koskevat lähtökohtaisesti hyvinkin arkaluonteisia asioita, minkä johdosta kuulijakunta tulee pitää mahdollisimman rajattuna tai ainakin ennalta määrättynä. Lisäksi se, että joutuisi etukäteen jännittämään sitä, onko ns. ”puhelinkoppeja” vapaana juuri silloin, kun niitä tarvitaan, lisää stressiä ja häiritsee keskittymistä. 

Mikäli ei ole omaa työhuonetta, henkilöt tekevät entistä enemmän etätöitä. Tulee muistaa, että kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta eikä varsinkaan mahdollista saada ergonomisesti oikeita työpisteitä kotiin. Työnantaja ei myöskään voi pakottaa ihmisiä tekemään töitä kotona, vaan jokaiselle tulee taata paikka työntekemiselle työnantajan tiloissa. Jos kokeneempi henkilöstö jää vallan etätöihin, kuka opastaa ja neuvoo työpaikalla niitä, jotka neuvoja kaipaavat? 

Täysin oma ongelmansa on se, jos työpisteitä ei ole tarpeeksi tai ne ovat erilaisia eikä niitä ole nimetty. Silloin tulee kilpajuoksu työpaikalle aamuisin omaa työpistettä varaamaan. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tulla heti hälytysten kytkeydyttyä pois tai työpäivä alkaa istunnolla tai kokouksella jossakin muualla ja myöhemmin pitäisi päästä tekemään ”oikeita töitä”. On todellista työn ja ajan hukkaa, jos tulet ja huomaat, ettei työtilaa ole. Lähde kotiin. Se vienee työmotivaatiota. Se ei oikein ole hyvä säästökohde.

Työtilan tulee tukea työtehtäviä. Tilanne ei saa olla toisin sanoen  että ensin keksitään konsepti, joka ei tue kenenkään oikeuslaitoksessa työskentelevän työtehtävää ja sitten yritetään sovitella työtehtävät sellaisiksi, että töitä voi tehdä jonkun muun keksimän konseptin mukaisissa tiloissa. 

Nykyiseen ja tulevaankin oikeusministeriön toimitilakonseptin mukaiseen neliömäärään täytyy olla mahdollista sovittaa ainakin lasiseinät ja ovi sekä nimikoidut työpisteet. Tämä ratkaisu tulee olla lähtökohtana itsenäistä harkintaa pääosin työtehtävinään tekeville lakimiehille.