Asko Nurmi: Oikeusturvaohjelma tuo kentän äänen keskusteluun

Asko Nurmi

Lakimiesliitto julkaisi oikeusturvaohjelmansa 5.7.2014 valtakunnallisen kesätapahtuman yhteydessä Savonlinnassa.

Suomalaisen oikeusturvan ja oikeuslaitoksen perusta on terve. Valtiontalouden säästötarpeen toteuttaminen nyt käytössä olevalla juustohöyläperiaatteella ylläpitää kuitenkin pysyvää vaaraa tämän perustan terveenä pysymiselle: juustohöylähän ottaa oman siivunsa niin laihasta (so. oikeusministeriön hallinnonala) kuin lihavastakin, sillä ei ole arvoja.

Tämän vuoksi on tärkeää, että oikeusturvasta huolehtimista ei jätetä vain niille, joille siitä kuuluu poliittinen tai virkamiesoikeudellinen vastuu, samoin kuin sotakin on liian vakava asia jätettäväksi kenraaleille.

Lakimiesliitto on työstänyt aihetta työryhmissä, valiokunnissa ja hallituksessa ja koonnut oikeusturvaohjelmaan eräitä kohteita, joihin haluaa seuraavassa hallitusohjelmassa erityisesti kiinnitettävän huomiota. Lista ei ole tyhjentävä, mutta kaikkeen ei voi kerralla erikseen kiinnittää huomiota.

Kaksi seikkaa nostan tässä esiin:  

Raha. Kuten edellä totesin, juustohöylä ei ole erityisen älyllinen vimpain. Lisäksi se kehitettiin juuston, ei oikeusturvan, höyläämiseen.

Oikeusministeriön budjetti on 1,7 % valtion budjetista. Tuomioistuinlaitoksen ja oikeusavun ja syyttäjälaitoksen yhteenlaskettu osuus on tuosta potista alle puolet. Tosiasiassa näiden menojen määrä on vielä vähäisempi, kun muistaa, että hallinnonalalla palkkojen osuus menoista on noin 80 % ja valtio hoitaa virkamiehiltään verraten tehokkaasti ennakonkannon. Menojen todellisuutta arvioitaessa voi myös muistaa, että valtion ollessa Senaattikiinteistöjen kautta omissa tiloissaan vuokralla vastaavat vuokramenoja yhtä suuret vuokratulot.  

No, bruttomäärissäkin tarkastellen häviämme esimerkiksi rakkaalle kilpakumppanillemme Ruotsille kaikin tavoin, laskettiin se sitten rahan kokonaismäärässä, määrässä per capita tai osuudessa BKT:stä.

Ja niin vähällä niin paljon saa. Eikä kysymys ole vain valtion tarjoamien oikeuspalveluiden ”näkyvästä” osasta, vaan yhteiskunnan toiminnan perustasta. ETLA:n toimitusjohtaja Vesa Vihriälä tiivisti asian tärkeyden vuoden 2013 Asianajajapäivillä toteamalla, että vaikka Suomen kilpailukyky on heikentynyt, on tilanne siinä mielessä hyvä, että Suomen rakenteellinen kilpailukyky on hyvä. Rakenteellisella kilpailukyvyllä hän tarkoitti yhteiskunnan perustoimintojen, joista hän erikseen mainitsi toimivan oikeusjärjestelmän, olevan kunnossa. Niin kauan kuin näistä perustoiminnoista on huolehdittu, voidaan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn heikkenemisiä pitää vielä kausiluontoisina. Toisinaan vakavampia kuin toisinaan, mutta tilapäisiä.  

Kysymys kuuluu siis, onko meillä, siis nykyisellä tai seuraavalla hallituksella, tarvetta tai halua leikata perustoiminnoista tilapäisten ongelmien valtuutuksin. Vai voitaisiinko valtiontalouden romahtamatta antaa näin pienelle mutta näin tärkeälle ministeriölle mahdollisuus oikeuslaitoksen osalta seuraavaan: ensin kehitetään toimintoja, sitten katsotaan tuliko säästöjä, sitten päätetään otetaanko säästyneet varat muun valtiontalouden tarpeisiin vai kehitetäänkö niillä oikeusturvaa.

Toinen seikka, tai sama: suunnitelmallisuus. Lakimiesliiton oikeusturvaohjelman ensimmäinen esitys on tuomioistuinviraston nopea perustaminen. Muissa pohjoismaissa on tällainen Euroopan neuvoston suosittama riippumaton virasto vastaamassa tuomioistuinlaitoksen johtamisesta ja kehittämisestä. Tuomioistuinlaitoksen kehittämiskomitean mietinnössä ehdotettiin tällaisen viraston perustamista. Komitea antoi mietintönsä 11 vuotta sitten. Sen jälkeen asiaa on tutkittu. Vaikka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, on Lakimiesliiton mielestä tutkimisvaiheesta aika siirtyä toteutusvaiheeseen. Perustamisesta, ei selvittelystä, on saatava kirjaus seuraavaan hallitusohjelmaan.

Kyse ei ole vain viraston perustamisesta itsensä vuoksi, vaikka näinkin sitä voisi perustella. Riippumattomien tuomioistuinten ja poliittisen ministeriön välinen, ainakin  periaatteellinen, riippuvuusongelma edellyttää jo itsessään riippumattoman viraston perustamista huolehtimaan tuomioistuinhallinnosta. Akuutein käytännön tarve tiivistyy kuitenkin selkeimmin presidentti Pauliine Koskelon erillisessä lausumassa liittyen mietintöön Oikeudenhoidon uudistamisohjelma vuosille 2013-2025 (jossa tuomioistuinviraston perustamista edellytetään). Koskelo on huolissaan vähenevien määrärahojen ja välttämättömien kehitystarpeiden kollisiosta tilanteessa, jossa toimintaympäristössä ei ole havaittavissa näkemystä oikeudenhoidon kehittämisen kokonaisuudesta enempää kuin päämäärästäkään.

Kun meillä on riippumaton tuomioistuinvirasto, on meillä lupa vaatia näkemystä päämäärästä ja suunnitelmaa sen toteuttamiseksi. Kun tämä näkemys on oikea, on tilanne erinomainen, jos se on väärä, voi sitä korjata. Kummassakaan tapauksessa kehitys, tai muutos, ei ole sattumanvaraista.

Lukekaa lisää, oikeusturvaohjelma löytyy osoitteesta: http://www.juristiliitto.fi/julkaisut/muutjulkaisut/oikeusturvaohjelma2014/

Muutoin hyvää kesää.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja ja hovioikeudenlaamanni Turun hovioikeudessa.