Mediatuomarijärjestelmä oikaisee vääristyneitä tietoja

Oikeusministeri Jari Lindström käynnisti kesällä 2015 asiaa koskevan selvityshankkeen. Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa tekeillä olevassa tutkimuksessa on haastateltu tuhatta ihmistä, joilta on kysytty sopivia rangaistuksia erityyppisiin rikoksiin. Saatuja vastauksia verrataan ammattituomareiden antamiin vastauksiin. Tutkimus valmistuu kesällä 2017. Jo nyt voidaan ennakoida, että mitä vähemmän haastateltavat ovat saaneet tietoa kysymyksessä olevista tapauksista, sitä ankarampia rangaistuksia he ovat valmiita antamaan. Keväällä 2015 julkaistun laajan pohjoismaisen kansan oikeustajua koskevan tutkimuksen keskeinen tulos nimittäin oli, että kun kansalaisille annettiin lisätietoa rikostapahtumasta, tapahtuman osapuolista ja rangaistusten vaikutuksista, halukkuus antaa kovia tuomioita väheni selvästi.
 
Hallitusohjelmaan otettu linjaus pitää sisällään ajatuksen siitä, etteivät rikoksista Suomessa tuomitut rangaistukset tällä hetkellä vastaa kansan oikeustajua. Edellä kerrotun tutkimuksen perusteella syynä tähän ei kuitenkaan välttämättä ole tuomareiden ja maallikoiden erilaiset näkemykset siitä, mikä on oikeus ja kohtuus, vaan julkisuudessa oleva liian vähäinen tai vääristynyt tieto annetuista tuomioista ja rangaistusjärjestelmän sisällöstä.
 
Harvassa ovat tuomarit, joita ei olisi joskus harmittanut oman tai kolleegan tuomiosta iltapäivälehtien lööppeihin revityt otsikot. Asioita on usein irrotettu kontekstistaan, joskus asiaa ei ole lainkaan ymmärretty tai haluttu ymmärtää. Ennen kuin syyttävä sormi kohdistetaan pelkästään mediaan, meidän tuomareidenkin olisi hyvä katsoa peiliin. Epäselvät ja riittämättömät tuomion perustelut, tarpeellisen tiedottamisen laiminlyönti ja mediaan kohdistuva epäluulo saattavat yhtä lailla olla väärien tulkintojen taustalla kuin sensaatiolehdistön ylilyönnit.
 
Tuomioistuimet eivät voi vaikuttaa siihen, miten tiedotusvälineet otsikoivat uutisiaan tai kuinka usein kansalaiset muodostavat mielikuvia tuomioista pelkästään uutisotsikoiden perusteella. Tuomareiden asennemuutos kohti tuomioistuimille asetetun julkisuusvelvoitteen aitoa toteuttamista edistäisi kuitenkin oikean tiedon laajempaa leviämistä ja kansalaisten tietoisuutta tuomioiden oikeasta sisällöstä. Asennemuutokseen liittyy paitsi aktiivisen tiedottamisen omaksuminen osaksi normaalia työnkulkua, myös ymmärrys median keskeisestä roolista oikeudenkäynnin julkisuuden tosiasiallisena toteuttajana sekä luopuminen siitä ajatuksesta, että toimittaja olisi aina vihollinen.
 
Suomessa ei ole käytössä mediatuomarijärjestelmää, kuten esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa. Jo pelkkä ajatus vakavasti otettavan tuomarin mediajulkisuudesta on meille vieras. Muissa maissa mediatuomarijärjestelmää on pidetty tarpeellisena keinona osallistua tuomioistuinten ratkaisuista julkisuudessa käytävään keskusteluun. Kokeneita tuomareita nimitetään muutamaksi vuodeksi kerrallaan mediatuomareiksi, joiden tehtävänä on seurata julkista keskustelua, oikaista virheellisiä tai vääristyneitä tietoja tuomioista ja esiintyä tarvittaessa julkisuudessa. Mediatuomarit eivät sinänsä edusta tuomioistuinta tai sen kollektiivista näkemystä, vaan toimivat asiantuntijoina oman ammattiosaamisensa pohjalta.
 
Ehkä Suomessakin tulisi pohtia mediatuomarijärjestelmän käyttöönottoa. Viimeistään sosiaalisen median luomien loputtomien tiedonvälitysmahdollisuuksien myötä on tullut selväksi, että jollemme itse tiedota riittävästi tuomioistamme ja huolehdi jaettavan tiedon oikeellisuudesta ja riittävyydestä, joku muu tekee sen omista lähtökohdistaan käsin.  Uusi media voidaan nähdä myös mahdollisuutena, keinona lisätä kansalaisten tietoa ja ymmärrystä oikeuslaitoksen toiminnasta ja sitä kautta edesauttaa kansalaisten tuomioistuimiin kokeman luottamuksen säilyttämistä. Ja se on meidän kaikkien vastuulla.
 
Alussa mainitun lööppiotsikon äitiä koskevat syytteet hylättiin, koska asiassa jäi varteenotettava epäily siitä, että toinen asunnossa asuva henkilö oli pahoinpidellyt lasta.
 
Kirjoittaja on Ma. hovioikeudenneuvos ja käräjätuomari sekä Lakimiesliiton hallituksen jäsen.