Lakimiespäivästä uusia näkemyksiä tulevaisuuteen: Työelämän murros – Kumpi murtuu, työnantaja vai -tekijä?

Kun puhutaan työelämän murroksesta, puhe kääntyy usein tekoälyyn, joka valtaa työpaikat ja josta työntekijöiden pitäisi olla huolissaan. Minä uskon, että hikikarpalot kohoavat jatkossa pöydän toisella puolella istuvien otsilla, kun työnantajat miettivät, miten motivoida uuden ajan luomuksia, joihin vuosittaiset bonukset ja palkankorotukset titteleillä höystettynä eivät enää pure. 

Applikaatioiden maailmassa yleistynyttä sanontaa ”jos palvelu on ilmainen, olet itse tuote ja maksat palvelusta datallasi” voitanee soveltaa työntekoon, kun ihmiset myyvät vapaa-aikaansa työnantajilleen rahaa vastaan, tai pahimmassa tapauksessa antavat ilmaiseksi.  Palkka, luontaisedut ja monet muut asiat voivat olla kohtuullisella tasolla, mutta tästä maksetaan omalla arvokkaalla vapaa-ajalla. Siinä missä X-sukupolvelle on tyypillistä määritellä itsensä kovan työnteon sekä työn tuottamien dollarinvihreiden hedelmien kautta, milleniaalit korostavat merkityksellisyyttä. Tässä kohtaa palataan siis perusasioihin: tunnetko olevasi onnellinen ja saavasi merkityksellisyyden tunnetta työn, harrastusten ja kodin vai jonkin muun kautta?

Työelämä on melko kylmäkiskoista. Monia arvostetaan heidän kyvystään painaa pitkää päivää ja suorittaa kompleksisia toimeksiantoja kelloon katsomatta. Uskon, että tulevaisuudessa suuri muutos nähdään työyhteisöjen inhimillistyessä, kun työpaikoilla otetaan yksilön luonnolliset tarpeet huomioon. Tällä uskon olevan myös tuottavuutta parantavia vaikutuksia. Kun hyvillä yöunilla varustetut milleniaalit painavat järkevän mittaisia työpäiviä pysyen jatkuvasti tuottavimmillaan ”allnightereiden” sijaan myös työuupumusten aiheuttamat sairauspoissaolot loistavat poissaolollaan. Less is more. 

Milleniaalit ovat tottuneet työkulttuuriin, jossa hierarkkiset organisaatiorakenteet ovat kokeneet Berliinin muurin kohtalon. Työhön tartutaan suurella tarmolla ja toisinaan vähällä ammattitaidolla, mutta lähes sokea itseluottamus ja tekeminen johtaa myös hyviin lopputuloksiin. Itseohjautuvuus, matala hierarkia, työkulttuuri ja avoin kommunikaatio nousevat keskiöön uuden ajan työpaikkaa rakennettaessa. 

On selvää, että tulevaisuudessa perinteinen kuva työnantajasta ja työpaikasta muuttuu, eikä työ ole enää paikkaan sidottua teknologisen kehityksen ansiosta. Mutta tarvitseeko työnteon olla työnantajaankaan sidottua? Voisiko työnantaja sellaisena kuin me sen tällä hetkellä käsitämme käydä tarpeettomaksi, samalla tavalla kuin lohkoketjujen povataan tekevän pankit ja pörssit tarpeettomiksi.

Villeimmät visiot maalaavat kuvan maailmasta, jossa yhdenkään ihmisen ei enää tarvitse tehdä työtä elääkseen työnteon käydessä tarpeettomaksi teknologian ansiosta. Koko ajatus saa suurimmalla osalla itseni mukaan lukien aikaan naurun pyrskähdyksiä, mutta mitä jos tämä onkin minun lapsilleni se normi? Merkityksellisyyden piiri tullaan tällöin varmuudella hakemaan työelämän ulkopuolelta.

Rakenteet muuttuvat hitaasti ja me kuvittelemme, että se mikä nyt on pysyvää, tulee kestämään Kekkosen ja markan lailla. Todellisuudessa kaikki on pysyvää vain niin kauan, kunnes jokin uusi tulee ja syrjäyttää vanhan. Huomionarvoista on myös se, että nopean teknologisen kehityksen aikana me ihmiset perustarpeinemme emme ole juurikaan muuttuneet. Teknologisessa kehityksessä puhutaan vuosista, kun taas ihmisen evoluutiokehityksessä tuhansista ja kymmenistä tuhansista vuosista. 

Tulevaisuuden työelämä ei ole asia, jonka voimme ammattikuntana ulkoistaa teknologiakonsulteille, vaan me tiedämme parhaiten mitä tulevaisuudelta haluamme. Laumassa on voimaa, joten kokoonnutaan yhdessä Lakimiespäiville vaihtamaan kuulumisia ja ajatuksia tulevaisuuden juristin työstä sekä kuulemaan uusimmista teknologisen murroksen tuulista. Tartutaan rohkeasti toimeen ja aloitetaan unelmoimalla – vaikka siitä tulevaisuuden työpaikasta.