Koulutuspolitiikka on liiton toiminnan ydintä

Koulutuspoliittinen vaikuttamistyö on yksi keskeisimpiä Lakimiesliiton toimintoja. Ja siihen myös panostetaan: Allekirjoittaneen lisäksi liiton toimistolla koulutuspolitiikan parissa työkseen toimiva myös molemmat opiskelijakoordinaattorit. Koulutuspolitiikka kuuluu kahden eri valiokunnan toimialaan: tulevaisuusvaliokunnan ja opiskelijavaliokunnan. Myös liiton johto on aktiivisesti ollut vaikuttamassa ja ottamassa kantaa koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Koulutuspolitiikka todella näkyy ja kuuluu kaikessa Lakimiesliiton toiminnassa. 

Mikään ihme tämä ei tietenkään ole, sillä koulutuspolitiikka – tuttujen kesken kopo – herättää tunteita ja siihen tuntuu jokaisella olevan painava sanansa sanottavana. Suurin syy tähän lienee se, että oikeustieteellinen koulutus on kaikkia suomalaisia juristeja yhdistävä tekijä. 

Jokainen meistä on käynyt enemmän tai vähemmän saman myllyn läpi tiellämme juristeiksi. Tuhannet luetut sivut oikeustieteellistä kirjallisuutta, lukemattomat kirjoitetut esseet ja oppimispäiväkirjat, oikeustapausharjoitukset, luennot ja, kaiken kruununa, maisteritutkielman pusertaminen maailmaan ovat muovanneet meitä enemmän tai vähemmän samaan muottiin.

Lakimiesliitolle koulutuspolitiikka on erittäin tärkeä osa liiton edunvalvontatoimintaa. Se, millaista juristikoulutusta meillä on, määrää, millainen on juristin työelämä. Esimerkiksi se, vastaako koulutus niitä odotuksia, mitä työnantajat juristeilta odottavat, millaisia ovat vastavalmistuneiden odotukset työllistymisestä ja antaako koulutus eväitä selviytyä haastavista oikeudellisista asiantuntijatehtävistä ovat kysymyksiä, joita vaikuttamistoiminnassa on otettava huomioon.

Usein koulutuspoliittinen vaikuttamistoiminta näyttäytyy ulospäin vain sellaisena, että Lakimiesliitto vastustaa kaikkialla ja kaiken aikaa joka ikistä uutta aloituspaikkaa oikeustieteelliseen. Ja aina kun opiskelupaikkoja lisätään (kuten myös silloin, kun aloituspaikkoja ei lisätä), kääntyy syyllistävä katse helposti Lakimiesliittoon. 

Vaan onko asia kuitenkaan ihan niin? No, eihän se ole. Toki Lakimiesliitto vastustaa lisäyksiä opiskelijamääriin silloin, kun niissä ei ole järkeä; silloin kun vastavalmistuneita uhkaa työttömyys tai pakolla työllistyminen koulutusta vastaamattomille aloille. Kaikessa Lakimiesliiton koulutuspoliittisissa kannoissa on yksi johtotähti: laadukas, muuttuvan työelämän tarpeisiin vastaava yleisjuristikoulutus. Aloituspaikkojen – ja sitä myötä myös suoritettavien tutkintojen määrän – tulee perustua todellisiin työmarkkinoiden tarpeisiin ja mahdollisuuksiin, eikä esimerkiksi hakijasuman purkuun tai muihin ulkoisiin tekijöihin. Jokaiselle oikeustieteellisestä valmistuneelle juristille tulee löytyä sijansa työmarkkinoilta. 

Vaikka keskustelu Lakimiesliiton koulutuspoliittisesta vaikuttamisesta yleensä pelkistyykin aloituspaikkoihin, on kopo paljon enemmän. Lakimiesliitto käy jatkuvaa vuoropuhelua koulutusyksiköiden kanssa myös opetuksen laadusta, tutkintojen sisällöistä ja työn ja opiskelun yhteensovittamisesta – vain esimerkkejä mainitakseni. Lakimiesliitossa seurataan aktiivisesti myös sitä, mitä koulutuspolitiikan kentällä puuhaillaan myös laajemmin, oli kyse sitten toisen asteen koulutuksesta tai jatkuvan oppimisen keinovalikoimista. 

Itse olen mukana Akavan osaaminen ja koulutus -toimikunnan toiminnassa, jossa puhutaan kattavasti osaamisen ja koulutuksen kenttään kuuluvista aiheista aina ministeriötason keskusteluista muiden akavalaisten liittojen ajankohtaisiin koulutuspoliittisiin kysymyksiin. Monet koulutuspoliittiset kysymykset koskettavat yhtä lailla kaikkia korkeasti koulutettuja alaan katsomatta.

Lakimiesliiton tulevaisuusvaliokunta valmisteli kuluneen vuoden aikana liitolle uusia koulutuspoliittisia linjauksia huolella ja hartaasti, eri toimijoiden ääntä kuullen. Lakimiesliiton ylin päättävä elin, vaaleilla valittu 44-jäseninen valtuuskunta hyväksyi linjat yksimielisesti, joten niiden voidaan katsoa edustavan kattavasti suomalaisen juristikunnan näkemyksiä koulutuspolitiikasta. 

Pääsääntöisesti linjat pysyivät edellisen, vuoden 2016 koulutuspoliittisen ohjelman mukaisina, mutta myös uusia avauksia mukaan mahtuu: esimerkiksi täydennyskoulutuksen sijasta puhutaan jatkuvasta oppimisesta, ja ns. alustamalliin liitto suhtautuu myönteisesti, sillä se mahdollistaa opiskelijalle laajemman kattauksen syventäviä opintoja kuin mitä yksittäiset koulutusyksiköt voisivat itsessään tarjota. 

Mikään ei ole kuitenkaan kiveen hakattua, vaan linjat elävät ajassa, ja tarvittaessa niitä muutetaan. Haastankin siis kaikki Lakimiesliiton jäsenet osallistumaan aktiivisesti keskusteluun suomalaisen juristikoulutuksen tilasta ja tulevaisuudesta. Otan mielelläni vastaan kaikenlaista palautetta tekemästämme työstä – olipa kyse kiitoksista tai rakentavasta kritiikistä. 

Kopoilemisiin!

Lakimiesliiton uusiin koulutuspoliittisiin linjoihin pääset tutustumaan täältä.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton koulutuspolitiikasta vastaava asiantuntija