Avoimesti parempi palkka?

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi poistaa perusteettomia palkkaeroja ja palkkasyrjintää lisäämällä palkka-avoimuutta. Sosiaali- ja terveysministeriö perusti tästä syystä kolmikantaisen työryhmän tasa-arvolainsäädännön muuttamiseksi.

Työryhmän loppuraportissa mm. esitettiin henkilöstön edustajille palkkakartoitusta laadittaessa ja syrjintää epäilevälle työntekijälle oikeutta saada toisen työntekijän palkkaa ja työehtoja koskevia tietoja suoraan työnantajalta, myös ilman toisen henkilön omaa suostumusta. Saatuja tietoja saisi luovuttaa vain siihen tarkoitukseen, joita varten ne on pyydetty. 

Työryhmän raportti oli erimielinen ja se kohtasi niin ristiriitaisen vastaanoton hallituspuolueissa, että sen valmistelu keskeytettiin. Palkka-avoimuutta vastustavat pelkäsivät sen kaventavan turhaan yksityisyyden suojaa, johtavan tasapäistävään tai kannustamattomaan palkkaukseen ja huonoon työilmapiiriin, kun toisten palkkatietoja ryhdyttäisiin urkkimaan. 

Palkka-avoimuutta on jo nyt julkisella sektorilla

Törmään työssäni työ- ja virkasuhdeneuvonnassa säännöllisesti siihen, että jäsen kysyy, mitä hän voi tehdä, kun saa huonompaa palkkaa kuin vastaavissa töissä työskentelevä kollegansa. Ja kyllä, tämä on korostetusti naisjuristien ongelma. 

Julkisella sektorilla työskentelevän jäsenen palkkasyrjintäepäilyä on helppo lähteä selvittämään, sillä virkamiesten palkat ovat nimikirjalain nojalla julkisia. Kun tiedot työtehtävien ja vastuiden laadusta, vaativuusluokkaan sijoittumisesta ja työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta ovat saatavilla, voidaan verrata, löytyykö palkkauksen eroille pitäviä perusteita. 

Yksityisellä sektorilla työskentelevien jäsenten palkkasyrjinnän selvittely taas tyssää alkumetreille, sillä tiedon toisen työntekijän palkkatiedoista voi saada vain tämän suostumuksella. Henkilöstön edustaja voi saada tiedot tasa-arvovaltuutetun kautta, mutta menettely on harvoin käytetty, ilmeisen huonosti työpaikolla tunnettu ja myös hyvin byrokraattinen. Jos työpaikalla ei ole henkilöstön edustusta, työntekijän palkkasyrjintäepäilyn selvittäminen on mahdotonta. 

Naisjuristin euro on 85 senttiä

Suomi on tasa-arvon mallimaan maineessa, mutta jatkuvasti naisistuvalla lakialallakaan palkkatasa-arvo ei vielä toteudu. Lakimiesliiton uusimmasta palkkaerotutkimuksesta ilmeni, että naisjuristin euro on edelleen keskimäärin 85 senttiä. Noin puolet erosta selittyy mm. toimiasemalla ja työkokemuksella, mutta selittämätöntä palkkaeroa jää silti 7,4 %. Se tarkoittaa merkittävää tuloeroa pitkällä aikavälillä. 

Oletetaan näiden tilastotietojen valossa, että eräässä työpaikassa toimii yhtä kokeneet ja yhtä taitavat lakimiehet identtisissä tehtävissä, mutta miesjuristin kuukausipalkka on 6500 €, naisjuristin 6019 €. Vuodessa puhdas kuukausipalkkaero on 5 772 €, 40-vuotisen työuran aikana 230 880 €. Jos eroa ei pysty selittämään hyväksyttävillä perusteilla, se on kohtuuttoman kova hinta sukupuolesta. 

Läpinäkyvyydellä palkkatasa-arvoa

Ilman tietoa palkkojen eroista ja niiden perusteista on vaikea osoittaa, suuntaan tai toiseen, onko palkkasyrjintää tapahtunut. Palkka on keskeinen muuttuja, kun henkilö valitsee uutta työpaikkaa tai punnitsee, onko hänen oma palkkansa oikeudenmukainen suhteessa tehtyyn työhön ja verrattuna vastaavaa työtä tekeviin.

Oikeudenmukaisuuden kokemus taas on tutkimusten mukaan keskeinen tekijä työhyvinvoinnissa, hyvässä työsuorituksessa sekä sitoutumisessa työnantajaan. 

Rohkenen uskoa, että palkkatietojen avoimuudella ja vertailtavuudella on syy-yhteyttä kapeampiin palkkaeroihin. Liiton palkkaerotutkimuksesta nimittäin ilmeni, että naisen euro julkisella sektorilla on 90 senttiä. Mikään ei estä työnantajaa, ei nyt eikä, jos palkka-avoimuus olisi lakisääteistä myös yksityisellä sektorilla, maksamasta parempaa palkkaa henkilölle, jonka se arvioi suoriutuvan työstään paremmin kuin toinen vastaavaa työtä tekevä. 

Palkka-avoimuus ei tähtää siihen, että kaikilla olisi sama palkka. Palkkaeroille saa ja pitää olla hyvät perusteet, sukupuoli ei vain ole sellainen. 

Kirjoittaja on Lakimiesliiton virkasuhdelakimies.