Suomalaiset tuomarit tarvitsevat jämeriä puolustajia

Lakimiesliiton valtuuskunnan hyväksymässä strategiassa keskeisellä sijalla ovat oikeusvaltion rakentajat, suomalaisen oikeusjärjestelmän puolesta päivittäin työtä tekevät lakimiehet.

Jokaisen suomalaisen hyvinvointi on sote-asioiden ja koulutusjärjestelmän lisäksi kiinni siitä turvasta, jonka oikeusvaltio antaa. Oikeusvaltio lepää monella perustalla, mutta kovaan ytimeen – suorastaan peruskallioon –  kuuluu tuomarin riippumattomuus. Vaikka juuri nyt ei ole tummia pilviä taivaanrannassa, taivaanrannan maalareitakaan emme tässä asiassa saa olla.

Yllättäviä hyökkäyksiä

Suomi joutui yllättäen EU:n puheenjohtajamaana (2019) hyökkäyksen kohteeksi etenkin Unkarin suunnalta. Huutia saimme muun muassa siitä, että meillä ei ole perustuslakituomioistuinta (eipä ole läheskään kaikissa muissakaan läntisissä demokratioissa) ja että presidentti nimittää tuomarit (kyllä, mutta riippumattoman tuomarinvalintalautakunnan esityksestä). Olo oli kuin Edvard Iston ”Hyökkäys”-maalauksen neidolla, joka valkoinen kaapu hulmuten tarraa kiinni lakikirjaan kaksipäisen kotkan ahdistaessa.

Vaikka lakikirja on edelleen varmuudella Suomi-neidon hallussa, ei ole syytä välttää itsetutkiskelua. Mutta mikä suomalaista tuomaria nyt uhkaisi?

Suomessa tuomareiden valintajärjestelmä (riippumaton tuomarinvalintalautakunta ja tasavallan presidentti, joka vahvan pääsäännön mukaan noudattaa lautakunnan esitystä), valvonta ja kurinpito (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) sekä keskushallinnon (Tuomioistuinvirasto ja oikeusministeriö) erillisyys lainkäytön sisällöstä vaikuttavat olevan hyvällä tolalla. Koko järjestelmän pitävyys tulisi kuitenkin aika ajoin varmistaa. Uskoisin, että vaaranpaikkojakin järjestelmästämme löytyy.

Ilmeinen ongelma on siinä, että tuomari on varsin suojaton mahdollisen poliitikkojen, median tai yleisön monipäisen kotkan hyökätessä. Eurooppalaiset esimerkit osoittavat, miten asenneilmapiiri voi muuttua huolestuttavan nopeasti.

Maalittaminen kriminalisoitava ja työsuojelua kehitettävä

Lakimiesliitto on pitkään ja painokkaasti vaatinut maalittamisen kriminalisointia. Sekä edellinen Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä että nykyinen hallituksen puheenjohtaja Marika Valjakka ovat edellyttäneet lainsäätäjältä toimia asiassa.

Lakivaliokunta on antanut mietintönsä esityksestä HE 226/2020 vp, joka koskee laittoman uhkauksen muuttamista virallisen syytteen alaiseksi, jos työpaikan ulkopuolelta tuleva uhkaus kohdistuu henkilöön työtehtäviensä vuoksi (LaVM 10/2021 vp). Lakivaliokunta kuitenkin piti esitystä riittämättömänä maalittamisen kitkemiseksi ja antoi seuraavan lausumaehdotuksen: ”Eduskunta edellyttää, että viipymättä selvitetään ja arvioidaan lainsäädännön muutostarpeet maalittamiseen puuttumisen tehostamiseksi rikosoikeudellisin keinoin sekä valmistellaan tarvittavat lakiehdotukset ja ohjeet niin, että maalittamisen uhrin asemaa vahvistetaan.”

Lakivaliokunta ei ollut lausumasta yksimielinen vaan mietintöön liitetyn vastalauseen mukaan maalittamisen erilliskriminalisoinnille ei ole mitään tarvetta. Vastalauseessa muun muassa todetaan, että maalittaminen on käsitteenä hyvin politisoitunut. Asiasta käytiin värikäs keskustelu täysistunnossa 8.6.2021.

Lausumaehdotus tuli hyväksytyksi toisessa käsittelyssä 16.6.2021.

Lakivaliokunnan määritelmän mukaan maalittamisessa on kysymys järjestelmällisestä, joukkoistetusta uhkailusta tai vainoamisesta, jossa toiminnan alkuunpanija tarkoituksellisesti osoittaa suorin kehotuksin tai piiloilmaisuin näkemystensä tukijoille tulevan uhkailun tai muun häirinnän kohteen.

Määritelmä on osuva, joskin vielä enemmän siinä olisi voinut korostua se, miten maalittaminen ei kohdistu virkatointen kritisoimiseen vaan henkilöön itseensä.

On tarpeen säätää maalittamisen rikosoikeudellinen tunnusmerkistö eikä yrittää harsia kokoon eri tarkoituksiin säädettyjä tunnusmerkistöjä. Korkein oikeuskin on joutunut tunnusmerkistöjä pähkäilemään (ks. KKO 2019:31, ään., ks. myös KKO 2021:7 ja KKO 2020:30). Lisäksi on välttämätöntä kehittää työsuojelutoimia maalittamisen kohteeksi joutuneiden tueksi.

Vahvempaa tukea viranomaiselta

Mutta maalittamisen kriminalisoinnin lisäksi järjestelmästämme puuttuu muutakin: kuka korottaa ääntänsä, kun tuomari joutuu maalittamisen kohteeksi? Jos kukaan ei puolusta tuomareita henkilöinä, heidän työrauhaansa ja mielipiteen ilmaisun vapautta, saattaa seurauksena olla, että osa tuomarikunnasta vetäytyy kuoreensa. Amnesty International Hungaryn raportin mukaan ”the chilling effect” on jo todettavissa Unkarissa.

Pelkäävä ja passivoitunut tuomarikunta on vihoviimeinen asia oikeusvaltiossa. Rikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä rankaisee ja työsuojelullinen järjestelmä laastaroi, mutta kenen tehtävänä on olla tuomarin puolella? Esimerkiksi Unkarissa on moitittu NJA:ta (National Judiciary Office) – Unkarin tuomioistuinlaitoksen keskushallinnon elintä – siitä, ettei se ole ryhtynyt puolustamaan tuomarikunnan riippumattomuutta.

Lakimiesliitto ja jäsenyhdistykset, etenkin Suomen Tuomariliitto (ks. mm. tiedote 23.4.2021) pitävät esillä tuomareiden riippumattomuutta. Olisi kuitenkin oikeusvaltiossa eduksi, jos myös jokin viranomainen ottaisi valvovan silmänsä alle tuomioistuinlaitoksen aseman turvaamisen.

Lähinnä mieleen tulee Tuomioistuinvirasto, mutta myös korkeimmat oikeusasteet ja laillisuusvalvojat. Tuomioistuinvirasto onkin tiedotteessaan kannattanut sitä, että Suomessa tehtäisiin selvitys tuomioistuinten riippumattomuuden takeista ja on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan selvityksen tekemiseen.

Aloite asiaan on lähtöisin KHO:n presidentti Kari Kuusiniemeltä. Presidentti Kuusiniemi totesi puheessaan XVIII hallintotuomioistuinpäivänä (julk. 19.3.2021): ”Hätkähdyttävät tapahtumat maailmalla pysäyttävät. Mikään ei ole meilläkään itsestään selvää. Olisiko Suomi valmis kestämään mahdolliset demokratiaa ja oikeusvaltiota kyseenalaistavien voimien toimet? Määräaikaishuollolle olisi tarve. Jotta tuomioistuimet kykenevät varmistamaan oikeusvaltion toiminnan ja puolustamaan jokaisen yksilön oikeuksia jatkossakin, olisi selvitettävä tarvetta vahvistaa tuomioistuinten riippumattomuuden perustuslaillisia takeita. Näin tehdään paraikaa Ruotsissa. Selvityksen tekemisen aika on meilläkin nyt. Myöhemmin voi olla liian myöhäistä.”

Ruotsissa on havahduttu siihen, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden turvaamisessa saattaa olla parantamisen varaa. Komiteatoimeksiannon (Dir. 2020:11, Förstärkt skydd för demokratin och domstolarnas oberoende) mukaan parlamentaarinen komitea sai tehtäväkseen muun muassa selvittää, tulisiko korkeimman oikeuden tuomareiden lukumäärä ja tuomareiden eläkeikä säätää perustuslaissa.

Koskaan ei ole liian aikaista vahvistaa oikeusvaltion perustaa. Olisi tärkeää, että oikeusministeriöstä löytyisi halua ja voimavaroja käynnistää selvitys tuomioistuinlaitoksen riippumattomuudesta.

Kirjoittaja on Lakimiesliiton puheenjohtaja

ps. Joskus ulostulot tapahtuvat kirjaimellisesti yhtäaikaisesti. Vain hetki tämän kirjotuksen julkaisun jälkeen Helsingin Sanomat uutisoi oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin tärkeästä aloitteesta koota asiantuntijat yhteen pohtimaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden takeita. Hienoa!